Ehkä jo blogin otsikosta ja muutamasta lauseestanikin tuossa yllä voit ehkä aistiakkin jo sen, että päätös on tehty. Mä aion muuttaa elämäntapojani täysin ja pysyvästi. En diettaamalla, vaan hakemalla sen juuri oikean, hyvältätuntuvan tavan ja tyylin just mulle. Ei dietti ole pysyvä muutos, ainakaan useimmissa tapauksissa, kuten myös mun.
Mä olen pääsääntöisesti aina ollut enemmän tai vähemmän pullukka. Kategorioinutkin ehkä itseni siihen kategoriaan pysyvästi ja ajatellut, että näin sen kai kuuluu olla ja mennä. Mä olen saanut olla ns. onnellisesti pullukka, ei mua ole koskaan pahemmin haukuttu tai arvosteltu, tai ei ainakaan päin naamaa. Olen ollut ehkä sitä lajia, että olen kantanut kiloni ylpeästi ja hymyillen. Mut tietty se oma mieli on ollut aina jotain muuta, kuin se mitä päällepäin on näkynyt. Tai juu, en mä kilojani ole harmitellut aiemmin muuta, kuin aina vaatekaupassa. Oon aina ollut positiivinen pullukka ja oon sitä hyvin vahvasti edelleen. Se on oikeesti jo paljon multa, että mä tässä itseäni pullukaksi tituleeraan, koska olen kiloistani huolimatta ollut aina sinut itseni kanssa. Olen syntynyt jättimäisenä viisikiloisena vauvana, olin pyöreä yläasteikään saakka. Sitten iski murrosikä ja ikään kuuluvat riiailut ja muistan painaneeni tuolloin 49kg..kun ei vaan ehtinyt syömään. Heh. Sitten löytyi pitkäaikainen poikaystävä ja pizzat sun muut alkoivat maistumaan. Jojoilin paljon. Olin vichykuureilla ja milloin milläkin tehodietillä,laskin pisteitä ym. ym. Keinojahan löytyi aina. Tuttua monelle varmaan...Turkin vuosina laihduin kuin itsestään yli 20kg ja nyt sitten taas Olivian syntymän jälkeen "repsahdin" tai levähdin, miksi sitä nyt sitten kutsuisikaan. Lohtudyömistä vissiin, en tiedä. Olen siis 1v 8kk:n ikäisen pienen tyttären yh-äiti.
Viime vuodenvaihteessa aloin miettimään omaa vointiani, jaksamistani, terveyttäni ym. ym. ja päätin, että nyt tai ei koskaan, jotain on muututtava. Löysin ystäväni kautta ihanat lisäravinteet ja päätin aloittaa ensin niillä. Lisäsin samalla myös hurjasti vedenjuontia ja jätin herkut, kevytlimut yms. pois. Painoa tällä combolla putosi aika nopeastikkin yli 10 kiloa, mutta en siltikään ihan oikeasti ollut silloin vielä täysin valmis pysyvään elämäntapamuutoksen. Sillon en sitä tiennyt, mutta nyt tiedän.
Kilot ovat pysyneet pois, mutta tie on vielä pitkä...Sillä tiellä tullaan kompuroimaan vielä monet monet tunnit ja kilometrit, sillä se tie on vasta alussa..Nyt suunta on oikea ja päätös on tehty. Ei aikatauluja, ei hampaidenkiristystä, ei nälkäkuureja, vaan hyvällä ja positiivisella meiningillä kohti unelmia. Nyt nautitaan matkasta. Kahdeksan kuukautta olen treenannut mindsettiäni, lukenut kirjoja aiheesta, kiinnostunut aidosti kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja mä luulen, että nyt mun pääkoppani alkaa olla pikkuhiljaa valmiina seuraaviin haasteisiin. Mulla se tulee olemaan liikunnan lisääminen elämääni ja oman lajin löytäminen. Semmoisen liikkumismuodon, joka on kivaa ja jonka mä koen just oikeaksi mulle. koska muuten mulla loppuu mielenkiinto lyhyeen. Ravitsemuksellisesti mulla alkaa olla se oma suunta selvillä. Olen oivaltanut monta asiaa ja vihdoin myös saanut tuntea sen, miltä hyvin ravitussa kehossa tuntuu elää. Tästä kaikesta mä tulen puhumaan täällä myöhemmin lisää... Tämän piti itseasiassa olla sellainen pieni ja kevyt alustus, mutta mä oon mä..😂 Enhän mä osaa ikinä mitään lyhyesti napsauttaa ilmoille.. Mut juu, elämänapamuutos blogia pukkaa..
Kiva, kun löysit tänne. ❤️ Satu
